Que Tal España: mitä Espanjan viiniskenessä oikein tapahtuu? Osa 2: Cavan ongelmat ja Penedèsin hajoaminen

cavan ongelmat ja penedesin hajoaminen
Kuva Luis Fernando Talavera Pixabaystä

Espanjassa valmistetaan useilla eri alkuperäluokituksilla kuohuviiniä, mutta eittämättä niistä kuuluisin ja suurin on Cava. Cavaa on valmistettu jo melko tarkkaan 150 vuotta, ja se on valloittanut maailman helposti lähestyttävällä hedelmäisyydellään ja huokealla hintapisteellään. 2000-luvulla ehkäpä juuri nuo asiat, jotka ovat tehneet Cavan menestyksen, ovat kuitenkin johtaneet Cavan vakavan kriisin äärelle. Mistä on kyse? Nyt jatkuu moniosainen juttusarja, jossa kysytään ¿Que Tal España?, eli mitä kuuluu Espanja. Ensimmäisessä osassa tutustuttiin Cavaan sen historian, tuotantomenetelmien ja laatuluokitussääntöjen kautta ymmärtääksemme miten nykytilanteeseen on päästy. Tässä toisessa osassa aiheena on Cavan ongelmat ja Penedèsin hajoaminen.

Cavan ongelmat

  1. Cava on vailla alkuperää
  2. Cava on halpaa massatuotantoa, jolta prosecco syö markkinaosuutta minkä ehtii
  3. Cava on menettänyt laatutietoiset kuluttajat ja jopa laatutietoiset tuottajatkin

Kuulostaa rankalta, ja sitä se onkin. Tässä osassa yhdistettynä edellisen osan tietoihin esitellään perusteet jokaiselle ylläolevista väitteistä.

cavan ongelmat ja penedesin hajoaminen

Cava on vailla alkuperää

Kuten edellisessä osassa kerrottiin, Cavan tuotanto on keskittynyt 95% Kataloniaan, ja siellä nimenomaan Penedèsin alueelle. Tästä alueellisesta rajauksesta huolimatta Cavaa saa valmistaa ja sitä varten saa kasvattaa rypäleitä ympäri Espanjaa, kuudella eri alueella niin, että samassa viinissä voi olla rypäleitä, jotka ovat kasvaneet 1000 kilometrin päässä toisistaan. Cava ei siis pysty kutkuttamaan viiniharrastajaa kuvastamalla alkuperäänsä. Vaikka kyseessä olisikin pelkästään Penedèsistä tuleva kuohuviini ja Cavan valmistaja kommunikoisi sen kuluttajalle, on Penedèskin valtava alue, jolla on suuria eroja niin korkeuden, maaperän, tarhan suunnan, meren tai vuoriston lähistön kanssa, ja niin edelleen.

Suurin osa eurooppalaisista laatuviinialueista on rajattu maantieteellisesti monessa eri tasossa pyramidina niin, että mitä pienempään alueeseen mennään, sitä tarkemmat säännöt ja sitä korkeampi laatu. Esimerkkinä Ranska: pyramidin pohja on Ranska, eli rypäleet voivat tulla mistä vain Ranskasta. Toisena tasona on vaikkapa Burgundi, joka on alue Ranskassa. Kolmantena tasona voisi olla vain Burgundin arvostettu pohjoisosa Cotes d’Or, ja neljäs taso Gevrey-Chambertin, joka on kylä Cotes d’Orin alueella. Viides taso voisi olla Chambertin Grand Cru, joka on yksittäinen viinitarha Gevrey-Chambertinin kylän alueella, eli jälleen supistettu vain yhteen viinitarhaan. 

Cavassa ei ole ollut mitään mahdollisuutta alkuperän tarkennukseen. On ollut vain Cava, joka voi tulla melkein mistä vain Espanjasta, ja sen on voinut kategorisoida vain sen kypsytysajan perusteella. Kuvaavaa on, että Cavalla ei ole ollut kunnianhimoa edes kypsytysaikojen pidentämiseen, sillä 87 % tuotannosta on lyhimmän kypsytysajan eli halvimman ja helpoimman kautta valmistettu. On huomattavaa, että Cava ei ole ainoa viini Espanjassa, joka rypee samoissa alkuperän puutteen ongelmissa: esimerkiksi perinteisesti arvostettu Riojan viinialue on samassa suossa.

On huomattavaa, että Cava ei ole ainoa viini Espanjassa, joka rypee samoissa alkuperän puutteen ongelmissa: esimerkiksi perinteisesti arvostettu Riojan punaviinialue on samassa suossa.

Vaikka Cava-tuottaja tästä huolimatta näkisi vaivaa, panostaisi paljon enemmän kuin Cavan minimisäännöt vaativat ja tekisi viinejä, jotka tulevat esimerkiksi Penedesin vuoristoisemmalta alueelta, missä rypäleet kasvavat monen sadan metrin korkeudessa merenpinnasta viileämmässä ympäristössä, vaikka tuottaja rajoittaisi satomäärää ja tekisi viinin käsityönä tarhalta pulloon asti, ei Cavalla ole ollut keinoja erottaa tätä arvokasta käsityötaidetta halvasta suuren viinitalon massatuotannosta, sillä ne molemmat ovat täysin saman laatuluokituksen alla.

Hyvänä esimerkkinä viininharrastajien ja ammattilaisten keskuudessa kulttimaineeseen noussut Gramona. He eivät juuri käytä Parellada-rypälelajiketta, sillä heidän viinitarhansa eivät sijaitse tarpeeksi korkealla Parelladan menestymiseen, eikä Gramona halua tehdä kompromisseja rypäleiden laadussa. Gramona viljelee biodynaamisesti, kerää rypäleensä omilta tarhoilta pieneltä alueelta Alt Penedèsistä, kypsyttää niitä pidempään kuin lain vaatiman minimiajan, tanssittaa käsin ja korkittaakin käsin. Lopputuloksena heidän aikaa ottaneet kuohuviininsä ovat toki upeita, mutta tavalliselle kuluttajalle, joka ruokakaupan tai Alkon hyllyn edessä harkitsee viiniostoksia, on vaikea välittää tietoa sitä, miksi heidän pullonsa on kaksi tai kolme kertaa kalliimpi kuin Codorníun, vaikka molemmat ovat täysin samaa laatuluokitusta. Cavan ongelmat ja Penedèsin hajoaminen ovat käsinkosketeltavia juuri näille pienille käsityötä ja alkuperää korostaville tuottajille.

Cava on halpaa massatuotantoa, jolta Prosecco syö markkinaosuutta minkä ehtii

cavan ongelmat ja penedesin hajoaminen
Freixenet Cordon Negro on volyymillisesti yksi suurimmista Cavoista. Kuvaaja Cybartender Luca Coslovich palvelusta Pexels

Miten voi olla, että Cava tehdään samalla tekniikalla kuin samppanja, mutta se on silti helposti vain neljäsosan samppanjan hinnasta? Kirjoitushetkellä tuotannoltaan maailman suurin samppanja, Moët & Chandon Brut Impérial maksaa Alkossa 49,89€. Yksi maailman suurimmista ja tunnetuimista cavoista, Freixenet Cordon Negro, maksaa 10,99€.

Ensimmäisessä osassa mainittiin muutamia asioita, jotka vaikuttavat Cavan edulliseen hintaan. Kerrataan!

Miten Cava voi olla niin edullista?

  • Kun koko tuotannosta kolme neljäsosaa on parin-kolmen suuren talon harteilla, nämä suuret talot ovat määräävässä markkina-asemassa
  • Kun määräävässä markkina-asemassa olevat talot ostavat yksityisiltä rypäleenviljelijöiltä rypäleet, Cava-talot myös määräävät rypäleen hinnan
  • Suureen ja edulliseen tuotantoon tähtäävässä viljelyssä, jossa rypäleen hinta ei ole edes viittäkymmentä senttiä per kilo, viljelijät panostavat suureen satoon eivätkä laatuun
  • Rypäleet voivat tulla lähes mistä vain Espanjan viinialueilta
  • Rypäleet kuljetetaan usein mehuksi puristettuna tai jopa pohjaviiniksi tehtynä viinitalolle pullotusta ja toista käymistä varten. Cava-tuottajia on yhteensä on 260, joista noin sadalla ei ole minkäänlaisia tiloja rypäleiden käsittelyyn, vaan he keskittyvät pelkästään toiseen käymiseen ja kypsytykseen.
  • Cava valmistetaan lähinnä saman vuosikerran viinistä, jolloin ei tarvita tilaa reserve-viinien kypsytykselle
  • Cava valmistetaan nopeasti, kypsytetään nopeasti, tanssitetaan nopeasti, korkitetaan nopeasti, myydään nopeasti.
  • Moni kohta koko prosessissa viinitarhalta sinun ruokapöytääsi asti tehdään koneellisesti, jolloin säästetään työvoimakustannuksissa ja voidaan tehdä suuria volyymejä kerralla nopeasti ja tasalaatuisesti

Kun hintapiste pyörii 10€ tuntumassa ja kuohuviinin tyyli on hedelmäinen, helppo ja raikas, on helppo myydä suuria volyymejä. Kun yhtäkkiä Italiasta nousee trendiksi toinen kuohuviini, jonka hinta on 10€ tuntumassa ja sen tyyli on Cavaakin hedelmäisempi, helpompi ja raikkaampi, on vaikea perustella miksi kuluttajan pitäisi valita Cava Proseccon sijaan. Lyhyen hiivasakkakypsytyksen jälkeen Cavasta voi toki sanoa, että se on perinteisellä menetelmällä tuotettu, mutta tosiasiassa hiivasakan hajoamisesta tulevat autolyyttiset aromit irtoavat vasta noin kahden vuoden kypsytyksen jälkeen. Cava siis valmistetaan pidemmällä ja monimutkaisemmalla prosessilla kuin tankissa nopeasti tehty Prosecco, jota ei enempää kypsytellä vaan nimenomaan panostetaan tuoreeseen hedelmäisyyteen, mutta tavanomainen Cava ei tosiasiassa kauheasti hyödy hiivasakkakypsytyksestä. Toisin sanoen Proseccon tekijät saavat kylpeä rahassa eri tavalla kuin espanjalaiset, sillä Proseccon katteen luulisi tästä syystä olevan Cavaa parempi. (Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä.)

Cava on menettänyt laatutietoiset kuluttajat ja jopa laatutietoiset tuottajatkin

Yhä pidemmälle yltänyt globalisaatio on varmistanut sen, että kaikenlaisia viinejä saa ympäri maailmaa. Kuohuviinin ystävät ovat päässeet kokeilemaan Proseccoa, ehkäpä ihastuneet Crémantiin, joka sekin on perinteisellä menetelmällä valmistettua ranskalaista kuohuviiniä, jonka hinta-laatusuhdetta kehutaan usein, jotkut ovat innostuneet juuri samppanjasta tai harvinaisemmasta mutta sitäkin kunnianhimoisesta Franciacortasta. Jopa Proseccolla on keinot viestiä alkuperästä laatuluokituksilla paremmin kuin Cavalla, mikä on houkutellut viininharrastajatkin sen pariin.

Ennen kuin joku älähtää ja sanoo, että ei kaikki Cava ole tällaista massatuotantoa, myönnän että olette aivan oikeassa. Ensimmäisessä osassa läpikäydyt laatuluokitussäännöt ovat tosiaan minimivaatimuksia. Vaikka etiketissä lukee Cava, mikään ei estä tuottajaa takaetiketissä, nettisivuilla ja viinitapahtumissa kertomasta tarkemmin rypäleiden alkuperästä ja siitä käsityöstä ja intohimosta, joka jokaisen pullon valmistukseen menee. Mikään ei estä rypäleiden valikointia, pitkää kypsytystä, luonnonmukaista viljelyä ja tarkkaa viinitarhatyöskentelyä sekä luonnonhiivojen käyttämistä ja muita tällaisia asioita, jotka tuovat persoonallisuutta kuohuviiniin. Onneksi tällaisia kunnianhimoisia Cava-taloja on ollut, ja onneksi he ovat tuoneet huolensa esiin jo pitkän aikaa Regulador Consejolle, eli Cavaa säätelevälle virastolle.

Ongelma on se, Regulador Consejo ei kuunnellut eikä reagoinut laatutietoisten tuottajien vaatimuksiin saada Cavan-otsikon alle tarkempia laatuluokituksia, jotka osoittaisivat alkuperää ja tarkkaa tekemistä paremmin. Tai kuunteli toki – mutta vasta kun oli liian myöhäistä.

2000-luvulla yksi laatutuottaja toisensa jälkeen on tiputtanut Cava-merkinnän pois etiketistään ja hylännyt Cavan epämääräisyydet. Kun Cava Consejo Regulador ei kuuntele eikä muutu, on tuottajien itsensä ryhdyttävä toimeen suojellakseen ja markkinoidakseen itseään. Cavan ongelmat ja Penedèsin hajoaminen ovat olleet vain ajan kysymys, ja nyt voimme seurata Cavan räpiköintiä ja murenemista reaaliajassa.

Seuraavassa osassa syvennymme siihen, mitä Cavan hylänneet kuohuviinituottajat ovat keksineet sen sijasta, ja mihin suuntaan Penedès on matkalla.

Oliko tässä jutussa asiavirheitä, vanhentunutta tietoa tai onko sinulla lisättävää aiheeseen? Heräsikö kysymyksiä tai kommentoitavaa?

Jätä ihmeessä kommentti alle!

Jos julkisen kommentin jättäminen ujostuttaa, voit myös lähettää suoraan minulle viestin Ota yhteyttä -sivun lomakkeen kautta.

Jaa tämä artikkeli:

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *